Tutkimus
Tutkimusnäkökulmasta tarkan uppoamisajan tieto on se, mikä nostaa niin sanottua lähdearvoa!
Tutkimusnäkökulmasta tarkan uppoamisajan tieto on se, mikä nostaa niin sanottua lähdearvoa!
Kruunun hylyn vapauttama suuri tietomäärä luo rikkaat olosuhteet tutkimukselle useilla aloilla. Tieto uppoamisen tarkasta ajasta, keskellä päivää, 1.6.1676, nostaa hylyn löytömateriaalin ns. lähdearvoa ja siten tietoarvoa. Suuri voimavara on monipuolisuus eri materiaalien, erilaisten käyttöalueiden sekä esineiden erilaisen sosiaalisen ja maantieteellisen alkuperän suhteen. Tähän mennessä kruunusta on pelastettu lähes 35 000 esinettä.
Kuvassa näkyvä Kronanista vuonna 2001 pelastetun apteekkiarkun runsas sisältö on yksi syvällisen tutkimuksen kohteena.
Tärkeä osa arkeologista tutkimusta on tiedon säilyttäminen. On tärkeää osata hoitaa pelastettua materiaalia oikein. Löytöjen hävittämiseen valmistautuminen on suunniteltava pitkällä etukäteen ennen varsinaisten kaivausten suorittamista.
Jo pohjan paljastuksessa on otettava huomioon myöhempi säilytys. Kaikki työt, jotka voidaan tehdä paremmissa olosuhteissa, vältetään pohjassa. Ensinnäkin on tärkeää välttää mekaanisen kulumisen riskit ja tarpeeton kosketus huonontavien tekijöiden, kuten auringonvalon ja ilman hapen, kanssa.
Välittömästi pelastuksen jälkeen jokainen kohde rekisteröidään, jossa muun muassa merkitään paikka. Löydökselle annetaan numero, se mitataan, piirretään ja valokuvataan. Se asetetaan sitten merivesialtaaseen ilman tarpeetonta kosketusta valon ja hapen kanssa. Mahdollisimman suuren tiedon säästämiseksi löydöt puhdistetaan vasta, kun ne on tuotu rantaan konservointilaboratorioon, jossa konservaattorit huolehtivat esineistä. Puhdistuksen yhteydessä otetaan myös näytteitä analysoitavaksi. Tämän jälkeen suoritetaan asianmukaisia säilytystoimenpiteitä kohteen kunnon ja materiaalin mukaan. Puu- ja nahkaesineet asetetaan veden ja polyetyleeniglykolin (PEG) - vesiliukoisen vahan - liuokseen kyllästämistä varten. PEG korvaa pohjassa puu- ja nahkaesineisiin tunkeutunutta vettä ja mahdollistaa myöhemmän pakastekuivauksen ilman, että esineen alkuperäinen solurakenne romahtaa. Pakastekuivaus on sublimaatioprosessi, joka suoritetaan tyhjiökammiossa (katso kuva), joka on yhdistetty tyhjiöpumppuun, jossa on välilauhdutin. Esineet jäädytetään noin -40 asteeseen, ennen kuin säilöntäprosessi alkaa, jolloin esineissä oleva vesi vapautuu jääkiteiden muodossa. Prosessi kestää normaalisti 2-8 viikkoa tuotteen tilavuudesta riippuen. Tekstiilit säilytetään huolellisella nestepuhdistuksella. Materiaali kiinnitetään sitten ennen kuivaamista. Joissakin tapauksissa tekstiiliesineitä voidaan käsitellä myös pakastekuivauksella.
Säilytyksen päätyttyä on äärimmäisen tärkeää, että esine säilytetään asianmukaisesti. Sellaiset tekijät kuin vakaa ja oikea kosteustaso, valo ja lämpötila ovat tärkeitä, jotta esineet eivät tuhoutuisi varastoinnin aikana.
Osteologia (lat. os = luu) on tieteen nimi, joka käsittelee oppia luurangon luista. Öölannin ulkopuolella vuonna 1676 tapahtunut suuri tragedia on nykyään suuri tieteellinen voimavara. Kaivauksissa hävitettävä luustomateriaali voi kertoa paljon aikansa "keskiserkun" ruokailutottumuksista, ruumiin pituudesta, sairauksista jne. Se, että kuolema tapahtui suunnilleen samaan aikaan kaikille vainajille, on erittäin tärkeää, koska se lisää materiaalin lähdearvoa. Osteologiset analyysityypit ovat erilaisia. Niin kutsutulla ruokavalioanalyysillä voit nähdä, söikö henkilö proteiinia maasta vai merestä. Luurangoissa voit nähdä jälkiä erilaisista sairauksista ja arvioida kehon pituutta. Hampaat voivat antaa tietoa esimerkiksi karieskohtauksista. Hylystä on myös löydetty noin 200 kiloa eläinten luita. Luut ovat elintarvikkeiden jäänteitä, pääasiassa naudan-, lampaan- ja sianlihaa.
Kruunun "väkiluku" vastaa keskikokoisen ruotsalaisen kaupungin kokoa 1600-luvun puolivälissä (Ruotsin väkiluku, mukaan lukien Suomen osa, oli tähän aikaan 1,5-2 miljoonaa). Koneessa oli vain miehiä, koska naiset eivät saaneet jäädä kyytiin niin sanottujen merijunien eli sotaan lähtevän laivaston aikana.
Miehistö on läpileikkaus maan aikakauden miesväestöstä. Ikä vaihtelee 12-vuotiaista laivapojista 65-vuotiaisiin ruorimiehiin. Siellä oli kodittomia sekä maan aateliston edustajia. Miehet tulivat Öölannista, Ahvenanmaalta ja Västerbottenista. Noin 800 kuolleesta miehistön jäsenestä vajaat 200 kellui maihin Itä-Öölannissa. Nämä haudattiin joukkohaudoille Stenåsan ja Hulterstadin hautausmaille. Ainakin 600 miestä jäi syvyyksiin. Kruunun kaivauksissa on tähän mennessä löydetty yli 600 kiloa ihmisen luurankojäänteitä. Alustavien tulosten mukaan aineistossa on luultavasti yli 200 yksilön jäänteitä. Suurin osa jäännöksistä on 20-35-vuotiailta miehiltä. Naisten jäänteitä ei ole rekisteröity. Aikuisten miesten ruumiinpituuslaskelmien tulokset osoittavat suurta vaihtelua. Kehon pituus on vaihdellut 156 ja 182 cm välillä keskiarvon ollessa 171 cm.