Jenny Nyström

Jenny Nyström tunnetaan ohjaavan ja asettavan juonen kuvittajana Viktor Rydbergin tarinassa Pikku Viggin seikkailusta jouluaattona. Hän antoi kasvot myös ystävälliselle joululahjoja antavalle joulupukille, joka esiintyy eri aikakauslehdissä Ruotsissa 1880-luvulta kuolemaansa asti. Hän oli erittäin tuottelias kuvittajana ja hänen maalaamiaan kuvia on tuhansia.

Jenny Nyströmiä käsittelevä pysyvä näyttely Kalmarin lääninmuseossa kuvaa hänen elämäänsä taiteilijana ja korostaa hänen monipuolisuuttaan muun muassa akateemisen maalauksen, muotokuvataiteen sekä kirjojen, raporttien, korttien ja sanomalehtien kuvituksissa.

Jenny Nyströmistä ja hänen taiteestaan

Jenny Nyström syntyi Kalmarissa vuonna 1854. Vaikka hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän esitteli ruotsalaisen tontun kuvituksensa kautta, hänen taiteellinen kykynsä sisälsi paljon muutakin. Pitkän uransa aikana hän loi lukemattomia teoksia, jotka ovat nyt museoissa. Hän on tehnyt kuvituksia postimerkeille ja nimennyt myös katuja hänen mukaansa.

Jenny osoitti varhain kykynsä piirtää ja aloitti taidekoulun teini-iässä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai paikan Kuvataideakatemiasta ja muutti Tukholmaan. Siellä Jenny Nyström voitti ensimmäisenä naisena Taideakatemian palkintokilpailun. Se antoi hänelle stipendin jatkaakseen taideopintojaan Pariisissa (Académie Colarossi ja Académie Julia). Siellä hän pääsi näyttelemään muun muassa erittäin arvostetussa Paris Salonissa.

Klassiseen maalaukseen keskittyneiden opintojensa rinnalla Jenny Nyström alkoi elättää itsensä erilaisilla kuvitustehtävillä. Suuri läpimurto tapahtui vuonna 1881 Viktor Rydbergsin kanssa Joulupukki. Sen jälkeen hänen uransa lähti nousuun ja hän teki kuvituksia muun muassa lastenkirjoihin, postikortteihin ja aikakauslehtiin. Jenny Nyström teki jo vuonna 1910 joulukyltit ensimmäiselle, mutta ei viimeiselle, kerran Ruotsin tuberkuloosin vastaiselle kansalliskokoukselle (kuten Sydänkeuhkorahastoa tuolloin kutsuttiin). Hänen joulumerkkiensä myynti on aikojen saatossa tuonut paljon rahaa muun muassa tuberkuloosin torjuntaan. Tämä sairaus oli sekä iskenyt ankarasti Jenny Nyströmin aviomieheen että johtanut hänen sisarensa ennenaikaiseen kuolemaan.

Hän oli hyvin koulutettu ammattinainen aikana, jolloin naisen päätehtävänä pidettiin kodin ja perheen hoitamista. Hänellä oli myös se. Hän meni naimisiin 24. toukokuuta 1887 Daniel Stoopendaal (1853-1927). Heillä oli poika Curt, joka syntyi 25. kesäkuuta 1893 Tukholmassa ja kuoli 27. heinäkuuta 1965 samassa kaupungissa. Jenny eli aikaansa. Jotta hän voisi keskittyä maalaamiseen, hänellä oli kotona apua äitinsä serkkulta Karin (tai Carin) Johansdotterilta, joka syntyi 1839 Kristvallassa Kalmarin läänissä ja kuoli Tukholmassa vuonna 1932. Hän tuli Nyströmin perheen luo Kalmariin, jo Jennyn ollessa lapsi. Hän seurasi heitä vuonna 1863, kun he muuttivat Göteborgiin. Kun Jenny itse perusti perheen, Karin tuli hänen luokseen Tukholmaan ja auttoi poikansa Curtin hoidossa, kun tämä oli lapsi. "Äidillä ei ole aikaa, häntä ei voi häiritä millään tavalla", Curt kertoi minulle.

Jenny Nyström jatkoi työskentelyä, ei vähiten tonttujen maalaamista, kuolemaansa asti 91-vuotiaana. Kun hän kuoli vuonna 1946, hän oli kansallinen julkkis, mutta nykyään häntä voidaan luultavasti pitää kansallisena aarteena.

Jenny Nyström kuvaa lasten maailmaa lämmöllä ja empatialla ja uskoi itseensä, "että hän aina rakasti lapsia ja muisti onnellisen lapsuutensa idyllisessä Kalmarin kaupungissa koko ikänsä. "Jenny Nyström halusi antaa lapsille ja aikuisille vilauksen auringon itäpuolella ja kuun länsipuolella sijaitsevasta kauniista maasta, josta hänen äitinsä kertoi saduissa, joita Jennylle kerrottiin lapsuudenvuosinaan Kalmarissa. Hän onnistui siinä. Kun Jenny täytti vuoden, kerrotaan saaneensa säkkejä postia lapsilta, jotka halusivat kostella ystävällisen tädin syntymäpäivänä.